Hiljattain isän kanssa käyty puhelinkeskustelu:
- Mitäs te siellä puuhaatte?
- Meinattiin tässä alkaa sulatella muovipusseja.
...hiljaisuus...
- Milläs te niitä meinasitte sulattaa? 

A telephone conversation with Dad:
- What are you up to?
- We thought we might melt a few plastic bags.
...silence...
- And how exactly are going to do that? 









Jostain vanhasta Ihana-lehdestä bongaamani idea tuli nyt viimein käyttöön, kun kesäinen sää (silloin pari viikkoa sitten) mahdollisti askartelun ulkoilmassa. Muovin sulattaminen sisätiloissa kun hieman epäilytti... Hommahan toimii siis niin, että muovia laitetaan kerroksittain leivinpapereiden väliin ja kerrokset sulatetaan silitysraudalla toisiinsa kiinni. Simppeli juttu, tai niinhän sitä luulisi; yllätyksellisen puuhasta tekee se, että eri pussit käyttäytyvät eri tavalla. Siinä missä toinen sulaa nätisti paikalleen kutistumatta tai rytistymättä, toinen saattaa vetää pitsille parin sekunnin kuumentamisesta, kuten tuo ylläolevassa kuvassa näkyvä kulma. Koukuttavaa, sanon minä! Muutaman tunnin talkoista syntyi muun muassa tämä joukko - kirjanmerkki, rintakoru ja karkkisäilö - sekä paljon sekundaa. :D

Now that it's summer, it was finally possible to put this idea I found into action. I was a little sceptical about melting plastic indoors, so I took a bunch a plastic bags and an iron outside. Basically what you do is put layers of plastic between two sheets of parchment paper and iron them, which makes them melt and stick together. The exciting part is that you never know how a bag's going to behave - some melt down nice and smooth while others shrink a lot or become lace-like in a few seconds. I came up with this lot: a bookmark, a brooch and a sweets storage - and loads of stuff that didn't turn out so beautiful... :D