Huomenna se sitten alkaa: koulu. Yhdeksäs luokka. Onneksi, koska en jaksaisi sitä koulua yhtään vuotta enempää. Vuoden päästä sitten jonnekin muualle... Lukioon luultavimmin, musalinjalle  -  toivottavasti.

Siinä se meni, loman viimeinen päivä. Tuntui siltä että nyt pitäisi tehdä jotain mullistavaa, kun vielä ehtii, mutta aika normaali päivä tämä oli. Äiti kylläkin lähti aamulla töihin, kun opettajana hänellä alkoi tänään työt kokoustamisella ja tavaroiden järjestelyllä, joten jäin siskoni kanssa kahdestaan. Saimme tehtäväksi kerätä "edes vähän marjoja", ja tulihan sitä kerättyä ainakin pari litraa punaviinimarjoja. :) Kun äiti tuli kotiin, niin mentiin uimaan. Vesi on kyllä tosi lämmintä, lämpimämpää kuin koko kesänä. Oikeastaan tämä viimeinen lomapäivä oli tosi mukava, koska tein niitä asioita, joita tykkään eniten kesälomalla tehdä: kävin kahdesti uimassa ja luin laiturilla, ja kun tuli kylmä niin siirryin pihaan kirjan kanssa. Uiminen ja lukeminen ulkona ovat parhaita tapoja viettää kesäpäivää. :)

Muuten, siinä puutarhakeinussa lukiessani aloin ihmetellä, että miksi kuuluu ropinaa, ja ajattelin että koivusta putoilee siemeniä keinun katokselle. Sitten katsoin ympärilleni ja huomasin että sataa! Aurinko paistoi täysillä, mutta silti satoi pikkuhiljaa. Oli aika ihanaa istua siinä keinussa, kun sade ropisi katokseen, ja ympärillä paistoi silti aurinko. :) Sitten yhtäkkiä takaani ilmeistyi joku musta hahmo: naapurin kissa kulki ihan vierestäni, varmaan huomaamatta minua. Sanoin jotain sille, ja se katsoi minua vähän aikaa, mutta lähti sitten pois. Söpö otus, mutta täytyy aina vähän katsoa sen perään, se kun tykkää hätyytellä sorsia rannassa...

Hyvää kouluvuotta kaikille, alkoi se sitten huomenna tai ylihuomenna tai ensi viikolla tai jo viime viikolla...! Jaksetaan nyt muutama kuukausi, niin päästään jo joululomalle. Eikä siitä ole pitkä matka kesään... Toivottavasti. Lupaan, etten itke kun saan päättötodistuksen käteen ja joudun jättämään peruskoulun taakseni.