Tänään se tuli lopullisesti: kevät. Järvestä lähti jäät. Se on aina isoin asia, joka täällä järven rannalla tuo kevään. Onhan tässä ollut jo monta aurinkoista ja oikeastaan jopa kesäistä päivää, mutta ei se lämpimältä tunnu, jos vieressä on neliökilometritolkulla jäätä.

Muita kevään merkkejä:

  •  trampoliini, joka kerää jotenkin mystisesti koppakuoriaisia ja hyppypomppiaisia (sellaisia vesimittarin näköisiä otuksia) ja lennättää pikkusiskoa monta metriä ilmaan
  • pihakalusteet saa uudet lakat pintaan (tai jotain sinne päin)
  • vaikka talo on näin rauhallisella paikalla (eli kaksi autoa yhtä aikaa = ruuhka), niin ohi menee päivässä varmaan lähemmäs 20 lenkkeilijää
  • käydään ostamassa ensimmäiset Classic-jätskit läheiseltä kioskilta
  • aurinko herättää melkein joka aamu paistamalla ikkunan läpi suoraan unisen ihmisen silmiin, mutta ei se mitään, helpompi herätä kun on valoisaa
  • kaikille kuisteille & terasseille (joita on meillä kolme) ilmestyy jotenkin salaperäisesti tuoleja ja pöytiä, vaikka en koskaan näe että joku ne sinne nostaisi
  • tulee jokakeväinen odottava tunne: leiriin enää 30 päivää... 29... 28...

Hyvää kevättä kaikille! Kyllä se kesä sieltä pikkuhiljaa tulee... :)

Lora (joka muuten leipoi tuossa äsken sämpylöitä ja sai onnekseen kädet pois taikinasta että pääsi kirjoittamaan tätä. Onko se sitten hyvä vai huono asia, päättäkää itse...)

ps. Pikkusisko väläytti: "Syökö vampyyrit purkkaa?" Sai aikaan pienimuotoisen repeämisen. :D