Luonto ei ollut koskaan hionut yhtä sileää kiveä. Kiven virheetön pinta oli tummansininen lukuun ottamatta siinä risteileviä ohuita valkoisia juovia. Kivi oli viileä, ja kun Eragon siveli sitä, pinta tuntui täysin kitkattomalta, kuin kovettuneelta silkiltä. - - Eragonin mielestä kivi oli sekä kaunis että pelottava. Mistä se tuli? Onko sillä jokin tarkoitus? Sitten hänen mieleensä juolahti hämmentävä kysymys: Lähetettiinkö se tänne sattumalta vai oliko sen määrä päätyä minun käsiini?

~ ~ ~

Nature had never polished a stone as smooth as this one. Its flawless surface was dark blue, except for thin veins that spiderwebbed across it. The stone was cool and frictionless under his fingers, like hardened silk. - - Eragon found the stone both beautiful and frightening.
Where did it come from? Does it have a purpose? Then a more disturbing thought came to him: Was it sent here by accident, or am I meant to have it?




Edellä oleva teksti on Christopher Paolinin kirjasta Eragon, jonka juuri tänään sain loppuun, ja joka sai minut ostamaan juuri tuon palmunsiemenhelmen kädentaitomessuilta. Tekstinpätkässä mainittu kivi kun osoittautuukin lohikäärmeenmunaksi. Sunnuntaina tein omasta lohikäärmeenmunastani eräänlaisen amuletin - tiedä sitten, tuottaako se onnea, mutta siinä on kyllä tietty taian tuntu.

The passage is from Eragon by Christopher Paolini. The book inspired me when making this amulet of my new dragon egg - which is what the stone turns out to be in the story. I don't know if this amulet brings me any luck, but it certainly feels magical.